Minun kuvani - esillä maailman parhaiden valokuvaajien rinnalla.

“Kukas kissan hännän nostaisi, jos ei kissa itse?”

Ystäväpiirissäni vitsaillaan usein, että lempisananlaskuni ovat tuoreimmillaankin 1800-luvulta, ja tämä kuuluu kyllä juuri siihen kategoriaan. Mietin pitkään, että kehtaako tälläistä blogikirjoitusta nyt suomalaisen vaatimattomasti edes kirjoittaa, mutta kuten lempi-sananlaskuni kertoo, omista saavutuksistaan pitää muistaa myös olla ylpeä.

Osallistumiseni WPC-kilpailuun

Kun aloitin valokuvausurani, en koskaan ajatellut, että jonain päivänä työni voisi olla esillä maailman parhaiden valokuvaajien rinnalla. Tämä ajatus tuntui pitkään kaukaiselta, mutta tänä vuonna päätin ottaa rohkean askeleen ja osallistua suomalaiseen Finnish Photo Awardsiin, eli niin sanotusti ammattimaisen valokuvan SM-kilpailuun, jossa kisataan kategorioittain. Finnish Photo Awardseissa on hääkuville yksi kategoria, jossa perinteisesti on arvostettu erityisesti klassisia hääpotretteja. Päätin kuitenkin kokeilla onneani muutamalla vähän dokumentaarisemmalla (eli. suunnittelemattomalla / ohjaamattomalla) kuvalla. Suomen sarjassa ei tällä kertaa irronnut menestystä, ja ehdin jo vähän unohtaakin osallistumiseni koko kisaan, kunnes muutamaa viikkoa Finnish Photo Awardsin voittajien julkistuksen jälkeen sain sähköpostia Suomen Ammattivalokuvaajien liitolta.

Kuvani haluttiin lähettää suoraan World Photography Cupiin. Olimme sähköpostin saapumishetkellä ystäväni kanssa etsimässä kissan valjaita Mustista ja Mirristä, ja kiihtyneenä paukutin vain ystäväni käsivartta niin pitkään, että hän meinasi jo hermostua. Jouduin lukemaan sähköpostin useampaan kertaan ennen kuin ymmärsin: en ollut sijoittunut Suomen kilpailuissa, koska niissä hääkuvauksen kategorioita on vain yksi, mutta maailmanlaajuisessa WPC-kilpailuissa hääkuvaus on lohkottu kahteen, hääpotrettien kategoriaan ja dokumentaarisen hääkuvan kategoriaan. Ja minun kuvani haluttiin lähettää suoraan tämän dokumentaarisen kuvan kategoriaan.

Mikä on WPC?

World Photographic Cup on kansainvälinen valokuvakilpailu, jossa valokuvaajat ympäri maailmaa kilpailevat eri kategorioissa, kuten hääkuvauksessa, muotokuvauksessa, maisemakuvauksessa ja kaupallisessa valokuvauksessa. Kilpailu on erityinen, koska se yhdistää sekä yksilöiden että maiden panoksen Olympiajärjestelmän tyyliin. WPC:ssä eri maiden joukkueet lähettävät kilpailuun valikoidut teokset, joita arvioidaan sekä teknisen laadun että taiteellisen ilmaisun perusteella. Kilpailu on korkeatasoinen ja sitä pidetään valokuvausalan maailmanmestaruuskilpailuna. Kilpailuun osallistutaan yksilöinä, mutta kukin valokuvaaja edustaa myös omaa maajoukkuettaan, ja yksilökilpailijoiden menestys tuo pisteitä Suomen Maajoukkueelle.

Kilpailu tarjoaa mahdollisuuden esitellä omaa osaamista globaalissa yhteisössä, oppia kansainvälisiltä ammattilaisilta ja verkostoitua muiden osaajien kanssa. Tämä tekee WPC:stä merkittävän tilaisuuden jokaiselle valokuvaajalle, joka haluaa viedä uransa seuraavalle tasolle.

Valmistautuminen ja kuvan valinta

Kilpailuun osallistuminen oli prosessi, joka vaati tarkkaa suunnittelua ja yllättävän paljon pohdintaa. Kilpailuissa, joissa tuomaristo koostuu ammattivalokuvaajista ja alan opettajista, valinta- ja pisteytyskriteerit ovat usein hyvin tarkkaan määritellyt, ja selvitettävissä ennakkoon. Käytinkin kuvien valintaan paljon aikaa, sillä halusin valita teoksen, joka kuvastaa omaa tyyliäni ja vahvuuksiani valokuvaajana. Tässä prosessissa sain arvokasta apua myös kokeneelta ja itsekin kansainvälistä kisamenestystä saavuttaneelta mentoriltani Vesa Tyniltä, joka auttoi minua arvioimaan eri vaihtoehtoja ja valitsemaan kuvan, jolla olisi parhaat mahdollisuudet menestyä kilpailussa. Yhteiset pohdintamme toivat esiin näkökulmia, joita en itse olisi välttämättä huomannut, ja auttoi hioamaan yksityiskohtia entistä tarkemmin. Tämän koin myös arvokkaana oppimisprosessina - kun omia kuviaan pysähtyy päiväkauisiksi arvioimaan tiukkojen kriteerien läpi, oppii itsestään ja työstään paljon, ja se avaa myös isosti ovia kehittymiselle.

Tätä kelpaa muistella kiikkustuolissa, ja ehkä vielä joskus kehystänkin tämän kunniakirjan 😁

Kilpailun finalistit valittiin 17. Joulukuuta, ja tällä kertaa pisteeni eivät kantaneet aivan sinne asti. Finaali käydään maaliskuussa Ecuadorissa, ja muutama suomalainen sinne pääsikin - tällä kertaa mainoskuvauksen ja luontokuvauksen kategorioista, joista etenkin luontokuvauksessa meillä Suomessa onkin pitkät perinteet kansainvälisen menestyksen saavuttamisessa.

Vaikka en päässyt finaaliin, kilpailu oli arvokas kokemus. Se tarjosi mahdollisuuden liittyä osaksi kansainvälistä valokuvausyhteisöä, saada ammattituomariston palautetta ja inspiroitua muiden työstä. Osallistuminen toi myös uusia näkökulmia omaan työhöni ja muistutti, kuinka tärkeää on uskaltaa kokeilla uusia asioita ja astua mukavuusalueen ulkopuolelle.

Opinnot ja kilpailut valokuvaajana

Aloitin opiskelun ammattivalokuvaajan tutkintoon (VAT) Visuaaliviestinnän Instituutissa 2022 ensin kaksivuotisesta perustutkinnosta, ja jatkoin siitä valmistuttuani seuraavaan kaksivuotiseen ammattitutkintovaiheeseen.

“Ammattivalokuvaajan tutkinto (VAT, Valokuvaajan ammattitutkinto) on Suomessa virallinen ja arvostettu koulutus, joka tarjoaa valokuvaajille laajan pohjan sekä teknisiin taitoihin että visuaalisen ilmaisun kehittämiseen. Tutkinto keskittyy käytännön oppimiseen ja kattaa aihealueita, kuten valonhallintaa, sommittelua, kuvankäsittelyä ja asiakastyöskentelyä. Koulutus antaa myös valmiuksia yrittäjyyteen ja markkinointiin, mikä on tärkeää monille valokuvaajille, jotka toimivat itsenäisinä ammatinharjoittajina. Opintoihin sisältyy usein mahdollisuus osallistua kilpailuihin, kuten WPC:hen, jotka toimivat osana opintojen käytännön harjoituksia. Kilpailut tarjoavat opiskelijoille tilaisuuden saada palautetta alan ammattilaisilta, kehittää omaa portfoliotaan ja rakentaa verkostoja. VAT-tutkinto auttaa valokuvaajia luomaan vahvan ammatti-identiteetin ja valmistaa heitä monipuolisiin työtehtäviin alalla.”

Valokuvauksessa ja etenkin hääkuvauksessa on mahdollista päästä pitkälle ja olla äärimmäisen taitava myös täysin itseoppineena, mutta itselleni kouluttauminen valokuvaukseen ja osallistuminen kilpailuihin on ollut arvokasta vahvan pohjan rakentamiseksi sekä teknisten taitojen ja visuaalisen kerronnan oppimiseksi. Opintojen aikana sain mahdollisuuden oppia ammattilaisilta, kokeilla erilaisia tekniikoita ja rakentaa itsevarmuutta omassa osaamisessani. Koulutus ei ole välttämätöntä tullakseen taitavaksi valokuvaajaksi, mutta se tarjoaa tärkeitä työkaluja ja kontakteja alalle. Minulle se oli erityisen arvokasta, koska se antoi mahdollisuuden kehittää omaa tyyliäni ja lähestyä haastavia projekteja.

Jos olet siis joskus miettinyt osallistumista vastaaviin kilpailuihin, kannustan lämpimästi ottamaan haasteen vastaan. Kilpailuissa kyse ei ole vain palkinnoista, vaan myös oppimisesta ja oman osaamisen viemisestä uudelle tasolle. Jokainen askel vie lähemmäksi uusia mahdollisuuksia ja auttaa kehittymään omalla urallaan.

Riina